Aamulehti uutisoi viime viikolla siitä, että Tampere on lopettanut palkanmaksun työuupuneille. Syyksi kerrottiin se, ettei Kelakaan korvaa olosuhteista aiheutuvia sairauslomakorvauksia. Aiheesta syntyi vähintään pienehkö kohu erityisesti Facebookissa, kun ihmiset ihmettelivät voiko näin oikeasti tehdä.
Nykyisen yhteiskunnan ollessa sellainen kuin se on, ihmisen arvo määritellään pitkälti työn määrän perusteella, ei työn laadun. Ihmiset on opetettu siihen, että kunnollinen työntekijä on tunnollinen, ahkera eikä valita omasta tilanteestaan. Mikäli oma työ alkaa tuntua epämiellyttävältä ja työolostuhteet sietämättömiltä, aletaan hokea "ainakin minulla on töitä!" ja luetaan uutisia työttömyystilastoista. Useat työntekijät kärsivät "kiltin tytön" tai "kiltin pojan" syndroomasta, jossa kaikenlainen väärinkohtelu otetaan nurkumatta vastaan, poltetaan itsensä loppuun ja valitetaan asiasta vain kotona. Sankari on se, joka tekee eniten ylitöitä, ei se, joka tuottaa laadukkainta tulosta. Ja palkkaa ylitöistä ei tietenkään voi odottaa!
Olen itse ollut joskus samassa tilanteessa. Ylempään johtoon kuulunut väliaikainen esimies on työntänyt minulle enemmän ja enemmän töitä, määrättömästi vastuuta ja epäinhimillisiä työaikoja ja minä olen ollut liian kiltti ja tunnollinen sanoakseni vastaan. Kun päälle lisättiin se, että sain jatkuvasti kuulla erilaisia epätosia väitteitä omasta esimiehestäni, joka oli sairauslomalla ja sairaalassa - väliaikaisen esimieheni mukaan syyttä sairauslomalla - olin melko ikävässä tilanteessa. Olin jatkuvasti asiakkaan ja työnantajani välissä ja kun pyysin apua, en sitä koskaan saanut. Kun yhdentoista päivän työputken, kellonajat jotakuitenkin 6.00-00.00, katkaisi lakisääteinen vapaapäivä eli Itsenäisyyspäivä, olin valmis kaatumaan sänkyyn ja nukkumaan useita viikkoja putkeen. Kaiken tämän seurauksena olin seitsemän viikkoa sairauslomalla, diagnooseina työuupumus sekä masennus.
Oma tarinani ei kyseisessä työpaikassa päättynyt kovin hyvin vaan sain osakseni työpaikkakiusaamista sairauslomani aikana. Palkkani maksettiin vajaana, palkastani uhattiin vähentää työehtosopimuksen mukainen vuosikorotus puolen vuoden ajalta (useita satoja euroja) perusteena se, että palkkaa oli maksettu "liikaa" ja esimieheni haukkuminen jatkui edelleenkin. Hain sairauslomani aikana uutta työpaikkaa ja sellaisen sainkin. Edellisen työpaikan loput palkat jouduin hakemaan työsuojeluvaltuutetun kautta, niitä kun ei meinattu maksaa edes työsuhteen päättyessä oikein.
Vaikka kaikissa tapauksissa työuupumus ei liitykään ylityöllistymiseen tai laittomiin työaikoihin, kuten minulla, on työnantajan aivan turha ummistaa silmänsä ongelmilta. Kelan viesti sairauslomarahan suhteen on se, että työnantaja on vastuussa työntekijän hyvinvoinnista. Mikäli työnantaja ajaa työntekijänsä uupumukseen ja tätä kautta sairauslomalle, olisi aika muuttaa työolosuhteita eikä rankaista työntekijää siitä, ettei tämä enää jaksa. Työnantajalle valitettavasti vaikein asia on peiliin katsominen ja sisäisiin ongelmiin tarttuminen, ongelmat kun yleensä ovat siellä työntekijöiden tasolla, harvemmin hyväpalkkaisen johdon puolella. Mikäli johdolla vastaavia ongelmia olisi, olisi heillä myös usean tuhannen euron kuukausipalkastaan mahdollisuus säästää muutaman kuukauden menoihin rahat. Tämän lisäksi usein tilanne, jossa työntekijä antaa rakentavaakin kritiikkiä omista oloistaan tai omasta työstään, koetaan johtajiston puolella kapinoinniksi tai muuten vain uhkaavaksi, jolloin asioihin puututaan vielä vähemmän. Työntekijähän ei koskaan saa tietää mistään enempää kuin esimiehensä!
Loppujen lopuksi selviydyin omasta kokemuksestani voiton puolella. Opin itsestäni enemmän kuin olisin voinut oppia ilman kokemuksiani ja opin myös arvostamaan omaa jaksamistani. Tämän seurauksena en enää antaisi työnantajani kiusata minua, mutta en myöskään kovin herkästi valita työolosuhteista. Opin olemaan vahvatahtoinen ja ahkera ja unohtamaan liian kiltteyden. Opin myös luottamaan omiin kykyihini niin paljon, että kykenin perustamaan yrityksen! En silti koskaan toivoisi kenellekään samaa kokemusta kuin itselleni, vaikka kohtalotovereita tästä maailmasta varmasti paljon löytyykin.
Olisi mukava sanoa, että päätös siitä, ettei palkkaa makseta työuupumuksen vuoksi sairauslomalla oleville työntekijöille, parantaisi työntekijöiden olosuhteita tai säästäisi yrityksen rahoja sairauslomapalkkojen muodossa. Kuten Facebookin kommenteistakin heti saattoi lukea, lääkäritkin ovat hyvin tietoisia päätöksestä. Useimmiten diagnoosiksi sairauslomatodistukseen kirjoitetaankin jonkin muu kuin Z-koodi eli "Elämäntilanteen hallintaan liittyvät ongelma", tarkemmin "Z 73.0 työuupumus". Henkilöt diagnosoidaan masentuneiksi tai ahdistuneiksi eikä työpaikan ongelmiin puututa. Tämä ei auta työntekijöitä millään tavalla.
Tällaiset päätökset tulisi heti hylätä ja valtuuttaa työnantajat puuttumaan työuupumuksen syihin, mikäli ne johtuvat työpaikkaan liittyvistä syistä kuten työtehtävien vaikeudesta, määrästä, työyhteisön kiusaamisesta tai muusta vastaavasta syystä. Työnantajat leimaavat työuupumuksen vuoksi sairauslomaa hakevat työntekijät huonoiksi työntekijöiksi, halusivat sitä tai eivät, tällaisella päätöksellä. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus jäädä sairauslomalle ja saada siitä sairauslomakorvaus ilman pelkoa leimautumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti